Fudismimmei

Alkusanat

 Urheilu on aina määritttänyt mut mun omassa mielessä ihmisenä. Olen urheilija. Elän kuin urheilija, treenaan kuin urheilija. Sen jälkeen oon fudispelaaja, fudismimmei. Urheilu ei oo ikinä ollut mulle vaan elämäntapa. Urheilu on aina ollut mulle mun elämä. Ei oo mitään hienompaa kuin urheilla. Ei oo mitään sen hienompaa tunnetta kun edustaa urheilijana Suomea. Eikä myöskään oo vastaavaa kuuluvuuden tunnetta kuin kuulua joukkueeseen, josta sä oot niin ylpeä että jokaisessa pelissä annat 110% ja teet mitä vaan joukkueen voiton eteen. Voin sanoa, että en vaihtais päivääkään mun elämästä, mitä tulee urheiluun. Urheilu pitää mut tasapainossa niin henkisesti kuin fyysisesti. Oon ylpee mun saavutuksista ja kiitollinen, että oon saanut kokea niin upeita asioita urheilun parissa.

Mistä kaikki alkoi?

Mun ensimmäinen fudis muisto on kun pienenä tarhalaisena pelasin tarhojen välisessä turnauksessa mun hienolla omatekemällä paidalla, pelinumerolla 23. 

Oikeisiin treeneihin menin vasta 11-vuotiaana. Mun pikkubroidi treenas fudista ja olin usein iskän kanssa mukana katsomassa mun broidin treenejä. Lähes aina treenien katselu vaihtui pallon potkimiseksi. Pian kyselinkin jo iskältä jos mäkin pääsisin joukkueeseen pelaamaan. Vähän tän jälkeen olin taas potkimassa mun broidin treenien aikaan kun yks valmentaja tuli kyselemään multa jos pelaan jossain jengissä ja siitä se sitten lähti! Mut siis bongattiin kentiltä haha :D 

Junnuvuodet

Alotin PK-35:n junnuissa ja pelasin siellä 3-4 vuotta. Joukkueena ei oltu lähellekkään kärkijoukkueiden tasoa, mutta hyvinä päivinä oltiin ihan tiukka vastus. Muistan kyllä kerran kun pelattiin klubia vastaan Saharassa ja hävittiin 9-1 :D Tein meidän ainoan maalin vaparista:D 

Näihin aikoihin pääsin myös aluejoukkueeseen ja voitin mun ensimmäisen Suomen mestaruuden Pohjola Cupissa vuonna 2005. Mut valittiin myös turnauksen All Stars joukkueeseen. Samana vuonna aloitin yleisurheilun sivulajina ja mut valittiin myös PK:ssa vuoden tyttöpelaajaksi. Sain myös kunnian  kantaa kapteeninnauhaa meidän joukkueessa.

Maajoukkuevuodet

Edellä mainittujen saavutusten jälkeen koin, että oli aika ottaa harppaus eteenpäin. Kävin try outtaamassa HJK:n b-tyttöihin, joissa menikin seuraavat kaks vuotta. Voitettiin kaksi SM-kultaa ja Fun turnaus. Toistin Pohjola Cupin All Stars valinnan sekä nousin nuorten maajoukkueeseen. Pääsin myös opiskelemaan urheilupisteillä Mäkelänrinteen Urheilulukioon. Maaotteluita pelasin U16, U17, U18, U19 ja U20 ikäluokissa ja yleisurheilussa alitin SM-kisarajat ja edustin Viipurin Urheilijoita 80 ja 200 metrin aidoissa Turun SM-kisoissa 2006.

Naistenliiga

2008 oli kova vuosi. Nousin U16-maajoukkueeseen, pääsin Märskyyn ja tein sopimuksen kolmena edellisvuonna Naistenliigan mestaruuden voittaneen FC Hongan kanssa. Sinä vuonna solmittiin myös hienoja ystävyyssuhteita Hongassa ja maajoukkueessa kun tutustuin Meeriin, Matildaan ja Iidaan, jotka on mulle edelleen yksiä tärkeimmistä ja rakkaimmista ystävistä. Hongassa vakiinnutin paikan avauskokoonpanossa heti ensimmäisenä vuonna ja siinä vierähtikin sitten 5 vuotta. Takataskussa näiltä vuosilta on paljon hienoja muistoja ja hetkiä, sekä 1 SM-hopea, 2 SM-pronssia ja Suomen Cupin voitto. Aika hieno fiilis näistä vuosista ja saavutuksista!

2009 elokuu - 2010 kesäkuu kävin pelaamassa ja opiskelemassa urheilustipendillä vuoden jenkeissä ja siellä sijoituttiin meidän koulujoukkueen kanssa osavaltin kakkoseksi ja seurajoukkue oli parhaillaan rankattu nr. 2 koko Jenkeissä.

Tilanne nyt

Viime syksynä muutin Tukholmaan ja tarkoitus oli mennä pelaamaan Allsvenskania tai vaihtoehtoisesti Elitettania, jos ei paikka pääsarjasta aukea. Juuri ennen try outteja mulle yksi erittäin rakas ihminen joutui koomaan ja try outit meni itkunsekaisissa fiiliksissä. Ei irronnut sopparia Allsvenskaniin ja pian suuntasinkin Suomeen perheen luokse. Viime talvi oli aika rankkaa aikaa ja tapahtui paljon asioita, joita en olisi toivonut tapahtuvan ja kaiken sen härdellin keskellä tajusin olevani aivan rikki ja täysin poikki. Oli aika ottaa breikki urheilusta. Kevät talvella aloin lenkkeilemään ja rakentamaan kuntoa pikkuhiljaa ja kun lumet alkoi sulamaan, alkoi nappikset pitkästä aikaa polttaa jalkoja. Mietin pitkään mitäs tässä tilanteessa nyt tehdään ja kävin eri vaihtoehtoja läpi. Ykköstä Tukholmassa? Liigaa Suomessa? Ykköstä Suomessa?

 Urheilu on aina ollut mulle tärkeintä (ystävien ja perheen jälkeen tietysti) ja urheilussa pärjääminen ja itsensä voittaminen ollut se mikä mua on ajanut aina parempiin ja parempiin tuloksiin ja saanut aikaan tyytyväisyyttä omaan tekemiseen. Matkan varrella huomasin kuitenkin, että olin kadottanut urheilun ilon ja ensimmäistä kertaa mun uralla päädyin laittamaan menestymisen sivuun ja valitsin joukkueen, jossa mimmit pitää hauskaa ja pelaa fudista pelin ilon takia. 

FC Viikingit 2014

Valitsin Viikkarit. Siellä on mun klubi ajoilta vanhoja jengikavereita sekä pari muutakin liigajyrää. Ilmapiiri on rento ja paineeton, mutta peleissä vedetään kuitenkin täysillä ja kuka sitä nyt ei haluaisi voittaa pelejä;) Oon viihtynyt tosi hyvin ja saanut urheilun ilon takas:) Just tälläkin hetkellä ollaan matakalla peliin Turkuun ja fiilis on tosi hyvä! Tulevaa en aio miettiä enkä siihen liittyviin kysymyksiin pysty vastata. Pelaan niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja sillä mennään:)

xx

M