Iloranta // Summer Memory

En muista oonko täällä maininnut, mutta oon ollut pienenä ihan toivoton heppatyttö. Ilorannassakin piti aina päästä ratsastamaan ja pikkuhiljaa kymmenen minuutin rantalenkit muutuivat kahden tunnin "nyt mennään täysillä" maastolenkeiksi. Fudiksen ja yleisurheilun myötä aika ei vaan riittänyt tähänkään touhuun ja viime vuosina ratsastus on jäänyt aika vähiin. Empä siis jättänyt käyttämättä mahdollisuutta päästä hevosen selkään kun sellanen tarjottiin. On vaan hieno tunne olla yhtä hevosen kanssa ja mennä täysillä maalaismaisemissa. Näissä tamineissa ei kyllä kauheen kovaa menty, mutta toivottavasti pian pääsen taas kunnon maastoon. 

+ Muistan yksi kesä Ilorannassa ratsastaneeni kilpaa Ilorannan hevoskilpailuissa kaverini Kiiran kanssa meidän tennisleirin vetäjä äijiä vastaan juurikin tuolla kyseisellä pellolla. So many good memories!

XX

M