TJENA!
Oon nyt ollu muutaman päivän suomessa ja päässy aiheuttaa taas kaaosta vaikka missä. Ihan ensin olin Meerin kanssa Zarassa shoppailemassa ja löysin aivan mielettömän valkosen kesämekon jota oli pakko kokeilla päälle. Sillä seurauksella, että taistelin pukukopissa noin 15 minuuttia vetoketjun kanssa kun se jäi jumiin. En voinu soittaa Meeriä auttamaan kun mulla ei ollu puhelinta ja olin miestenosastolla niin en viittiny lähtee puolalasti hyppimään sinne käytävälle. Sitten vihdoin Meeri tuli huhuilemaan mua ja yritettiin yhessä saada mekko pois mun päältä, tuloksetta. Sit Meeri törmäs meiän yhteisiin futari tuttuihin ja toinen herrasmiehistä sitten ystävällisesti tuli auttamaan neitoa hädässä ja yritti saada vetoketjua auki, edelleen tuloksetta. No tämä herrasmies sitten kutsui miesmyyjän paikalle, joka parhaansa mukaan koitti myöskin auttaa. Kikatin huvituksessani ja väänneltiin ja käänneltiin vetoketjua, mutta se ei vaan liikkunut suuntaan eikä toiseen... Sai miesmyyjäkin mun sähläilystä naurut aikaiseksi. Mekko kun oli vielä sen mallinen ettei sitä saanut pois päältä ylä- eikä alakautta ilman, että vetoketjun aukaisee. Tämän jälkeen paikalle kutsuttiin sitten naisten osaston myymälävastaava ja mukana tuli kaupanpäällisenä toinenkin naismyyjä eikä vetoketjua edelleenkään saatu auki! Tässä vaiheessa vetoketjua oli kokeillut avata jo 6 ihmistä, joista kolme oli Zaran henkilökuntaa. Pieni häpeä kävi mielessä siinä vaiheessa kun kukaan ei saanut vetoketjua auki. Onneksi miestenosastolla oli kuitenkin tosi hiljaista eikä yleisönä ollut kun tuttuja. Loppujen lopuksi mulle ojennettiin käsiin sakset ja käskettiin leikata 60 euron mekosta se vetoketju auki. Seisoin vaan suu auki ja "ihan oikeestikko" oli ainut mitä sain suusta ulos haha. Ihanan miesmyyjän rohkaisemana leikattiin sitten mekko auki ja pääsin pulasta. Mekko lähti reklamaationa jonnekkin ja mä pääsin kokeilemaan loppuja mekkoja ja löysinkin aivan mielettömän valkoisen tiukan ja tyylikkään kesämekon, toimivalla vetoketjulla. Hehheh.
Sitten toinen sähläys mitä on tapahtunu oli kun menin metrolla ja mulla oli kauhea kiire. Kipitin mun korollisissa nilkkureissa kauheella kiirellä metroon ja meinasin jäädä ovien väliin niin jouduin työntämään ovet auki etten jäänyt väliin. Mun jälkeen vaunuun tuli vielä sisään pari muuta henkilöä, jonka jälkeen kuski kuulutti tosi huvittavan ja närkästyneen kuulutuksen tyyliin "Nyt jokainen Maija ja Matti, joiden pikku Nikolas on jäänyt oven väliin ja pitää niitä ovia auki ja aukoo niitä ovia ja leikkii niillä niin aukokaa niitä ovia nytten jos huvittaa mut meiän takana on toinen metro suoraan perässä kinni että jos te ette haluu olla vielä enemmän myöhässä niin se ovien availu loppuu tähän...." Kuulutus aiheutti lähinnä huvitusta ihmisissä, mutta mussa lähinnä sitä samaa pientä häpeää kuin Zarassakin...
Sit yleisfiiliksistä sen verran et rakastan Helsinkii ja Suomee, mut jotenki kaikki tuntuu niin erilaiselta nyt kun ennen. Ihmiset näyttää ja käyttäytyy erilailla, kieli kuulostaa erilaiselta, kaikki vaan näyttää ja tuntuu erilaiselta. Jotenki must tuntuu et katon kaikkee ihan eri näkökulmasta kun ennen. Ajattelen kaikesta erilailla kun ennen. Sit mul on kans sellanen outo tunne etten oikeen kuulu minnekkään. Tai et jotenki en kuulu Umeåån mut en kuulu enää tännekkään. Sitä on tosi vaikee selittää, mut jotenki tosi tyhjä olo mut toisaalta sellanen olo et mul on tosi paljon annettavaa ja näytettävää. Tää voi olla ihan vaan alkushokkikin, mut oon tosi hämmentyny koko fiiliksestä. Kertokaa jos teil on käyny samanlailla jos ootte muuttanu ulkomailt takas kotimaahan! Alla muutama kuva mun uudesta mekosta sekä kuvia meidän pääsiäis dinneriltä.
xo, Muru
Zara 49,90€
