Moikka!
Tarkoituksena ei ole raivostuttaa tai ihastuttaa ketään vaan vain ja ainoastaan kertoa oma rehellinen mielipiteeni anonyymeinä blogissani negatiiviseen sävyyn kirjoittelusta sekä muutamasta kärkkäästä kommentista, joita aina silloin tällöin, mutta aika harvoin ilmaantuu ja jotka onnistuvat pilaamaan mun fiiliksen totaalisesti aina hetkeksi.
Seisotko sanojesi takana?
Ensinnäkin haluan sanoa, että anonyyminä negatiivis sävyisten kommenttien kirjoittaminen kertoo mielestäni paljon kirjoittajasta. On totta, ettei kaikilla kommentoijilla ole bloggerin käyttäjää tai edes halua tehdä sellaista, mutta mielestäni siinä vaiheessa kun kommenttien tarkoitus on loukata ja/tai arvostella ihmisiä, olisi kirjoittajalla oltava riittävästi selkärankaa ja kannettava vastuu kirjoittamastaan tekstistä esiintymällä itsenään. Tätä ei tietenkään kenenkään ole pakollista tehdä, mutta esiintyminen anonyyminä ja muiden arvosteleminen ja haukkuminen ilman identiteettiä kertoo mielestäni siitä, ettei kirjoittaja itse seiso sanojensa takana tai ainakaan halua muiden näkevän millaista tekstiä hän itse muille kirjoittaa ja millaisen kuvan hän itsestään antaa. Molemmissa tapauksissa voisi kirjoittaja mielestäni miettiä onko asia, jonka hän aikoo kirjoittaa muiden blogeihin sellainen asia, joka kannattaa kirjoittaa ihmisten ilmoille. Itse ainakin koen seisovani kaiken sanomani takana, enpä muuten tänne blogiin omana itsenäni kirjottaisi.
Muiden onni oma onni?
Toinen seikka mikä mua kummastuttaa on koko tämä negatiivis sävyisten kommenttien kirjoittaminen. Miksi tämä on tarpeellista? Mitä ne ihmiset, jotka niitä kommentteja kirjoittavat saavat tästä irti? Itse ainakin teen kaikki asiat sen takia että joko nautin niistä, olen kiinnostunut niistä, ne saavat minut hyvälle tuulelle tai ovat pakollisia. Toivon ainakin, ettei tällaisten kommenttien kirjoittaminen saa ketään hyvälle tuulelle, tai ole sellaista mistä joku voisi nauttia. Eipä blogien kommentoiminen pakollistakaan ole. Ainut asia joka jää mun omassa henk.koht. ajattelumallissa jäljelle on kiinnostus. Sekin mua kyllä vähän ihmetyttää, että onko joku niin kiinnostunut mun blogista/ elämästä/ minusta itsestäni ja kirjotuksistani, että sitä pitää tulla negatiiviseen sävyyn kritisoimaan? Etenkin kun en ole blogissani ketään itse haukkunut tai kritisoinut. Päinvastoin! Jos näin on näreet niin olen kyllä ihmeissäni. Muutenkin yhdelle anonyymille kirjoittelin takasin, että miten olisi negatiivisten kommenttien sijaan positiivisten kommenttien jakaminen? Eikä välttämättä täällä internetissä vaan ihan joka päiväisessä elämässä. Itse ainakin tulen tosi hyvälle tuulelle kauniista sanoista ja uskon, että niin kaikki muutkin. Itse pyrin myös päivittäin ilahduttamaan muiden ihmisten päivää sanomalla jotain pientä ja kaunista. Itse saan ainakin hyvät kiksit siitä kun huomaan miten tämä toinen ihminen ilahtuu ja omakin päivä on jo astetta aurinkoisempi:)
Be yourself; everyone else is already taken
Yksi asia vielä jonka haluan nostaa esille on omakuva. Sain kommentteja kuten "Voiko kukaan olla enempää itseänsä täynnä" ja "Luuletko jonkun tosiaan ajatelleen sun olevan jotenkin erikoisen näköinen". Kyseisessä tekstissä kirjoitin hauskoista tapahtumista, joita mulle oli sattunut liittyen mun bussikortin häviämiseen, Duudsonien piilokameraan sekä mun tavaroiden roudaus risteilyyn viime viikolla HKI-Tukholma välillä. Tässä suora lainaus tekstistä: Tänään reissu alko sitten siitä kun astuin laivaan vievään käytävään ja laivakuvaaja heitti että näytän kun oisin suoraan Cosmon kannesta hahaaa. Ruotsalaiset... Ihania kerrassaan ja saa aina hymyn huulille! Ja kävi joku myös kysymässä oonko malli:D Haha alko naurattamaan ja olipä kysyjä vielä hyvin tosissaankin:D. Nauran sekä ensimmäiselle, että toiselle kommentille ja jopa kyseenalaistan molempia. Tämäkö tekee minusta itseään täynnä olevan ihmisen? Etenkin kun koko postauksen kirjoitukset on nimenomaan hassuja ja hauskoja tapahtumia? Jos niin on niin olen vahvasti eri mieltä asiasta.
Nämä kommentit saivat minut huonolle fiilikselle ja ihan tosiaan käytin pitkän tovin miettien kyseistä blogi kirjoitustani ja näiden kommenttien motiivia. Olen reipas ja energinen, hyvällä itsetunnolla, kovalla asenteella ja sporttisella ulkokuorella varustettu neiti ja piti ihan tosissaan meittiä teenkö jotain tässä touhussa nyt väärin. Vastaus on en. En häpeä mitä ja kuka olen, miltä näytän ja mitä kirjoitan. Olen ylpeä siitä! Joskus asiat saattaa tulla vähän väärässä valossa läpi, kun tekstiä tulvii niin kovaa vauhtia että hyvä että itse pysyn perässä, mutta näitäkin on sitten myöhemmin ihan mielellään selitetty jos on jäänyt selittämisen tarvetta. Mä kirjotan tätä blogia, koska se on musta kivaa ja koska mun kaikki ystävät ja läheiset voi seurata mun toilailuja tätä kautta. Tavallaan tää on myös vähän kun kirjottais päiväkirjaa ja haluan, että mulla on mahollisimman paljon muistoja tallessa tulevaisuutta varten. Vaikka aloitinkin kirjoittamalla vain mun kavereille ja perheelle niin kaikki muut, jotka haluaa seurata tätä blogia, on enemmän kun tervetulleita tutustumaan muhun ja mun blogiin paremmin, eikä se yhtään mua haittais vaikka (jos, ehkä, joskus) tänne eksyisikin enemmän porukkaa. Teen tätä koska nautin tästä ja on kurjaa että ihmiset haluaa pilata sen ilkeillä kommenteilla.
Kun nyt on höpisemisen vauhtiin päästy niin jos jollain on multa jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä ja vastaan tähän alle:) Samalla haastan teidät kaikki näin maanantain kunniaksi ottamaan tehtävän ja jokainen päivä kehumaan/huomioimaan jotain toista ihmistä, joista ainakin yksi ihminen on sinulle ennestään tuntematon. Kauniit sanat saa aikaiseksi kauniin hymyn ja yksikin hymy päivässä voi saada kaivattua iloa ja valoa pimenevään syksyyn:)
xx, Muru
